Lännenpuolen Lohen kalankasvatuslaitos sijaitsee Kustavissa Turun saaristossa. Toimintaa on pyörittänyt vuodesta 2019 Sami Suominen, joka on kasvanut alalle perheyrityksen mukana.

– Vanhempani aloittivat kalankasvatuksen 80-luvun alussa. Minutkin otettiin kaikkeen mukaan jo ennen kuin omat jalat kantoivat – voisi sanoa, että päivähoitopaikkanani oli kalapalju. Teini-iässä oli vahva ajatus tehdä jotain aivan muuta kuin kalanviljelyä ja jossain aivan muualla kuin Kustavissa, mutta tänne palasin, Suominen naurahtaa.

Poikaskasvatusta nollikkaista alkaen

Lännenpuolen Lohi aloitti aikoinaan ruokakalalaitoksena ja oli sitä täyspainoisesti 2000-luvun alkupuolelle saakka. Pikkuhiljaa toiminta alkoi siirtyä poikaskasvatukseen, johon nyt keskitytään kokonaan.

– Meille tulee touko-kesäkuussa pientä nollikasta eli noin 15 gramman painoista kirjolohenpoikasta, joita kasvatamme vuoden. Seuraavana keväänä poikaset ovat 300–400 gramman painoisia, ja ne siirtyvät meiltä asiakkaille ja yhteistyökumppaneille jatkokasvatukseen.

Kustavissa sijaitsevan kasvatuslaitoksen lisäksi Suominen pyörittää Viitasaarella kiertovesilaitos RAS Fish Oytä, jossa on hautomo ja pienpoikaskasvatusta. Yritys pystyy toimittamaan asiakkailleen kalanpoikasia ympäri vuoden.

– Pystymme vastaamaan muun muassa nykyajan kesien haasteisiin. Sisämaassa luonnonvedet tahtovat lämmetä niin paljon, että siellä ei pystytä hellekesinä ruokkimaan, mutta kiertovesilaitoksessa tätä ongelmaa ei ole.

Hyvinvoiva poikanen tarvitsee parhaan mahdollisen rehun

Kalan matka kuluttajan lautaselle on pitkä ketju, jossa jokainen lenkki on tärkeä. Ketju alkaa emokalojen hoidosta ja ruokinnasta, jotta saadaan laadukasta mätiä. Mätimunasta kuoriutuva kirjolohen poikanen on suunnilleen hyttysen kokoinen.

– Poikasten käsittely on todella tarkkaa touhua ja vaatii herkkää otetta. Mitä pienempi kala, sitä herkempi se on. Kalaahan käsitellään useammassa vaiheessa elinkaarensa aikana, kun niitä lajitellaan koon mukaan ja kuljetetaan paikasta toiseen, Suominen listaa.

Hyvinvoiva poikanen on edellytys sille, että lopputuloksena on laadukas ruokakala. Kasvava kala tarvitsee parhaan mahdollisen rehun, jossa on riittävästi vitamiineja, hivenaineita, valkuaisia ja muita ravintoaineita. Lännenpuolen Lohi on tehnyt pitkään yhteistyötä Fennoaquan eli entisen Raisioaquan kanssa, ja yhdessä on tehty jopa rehukehitystä.

– Heidän kanssaan on aina ollut helppoa keskustella rehu- ja laatuasioista. Vuorovaikutus on ollut kaksisuuntaista: jos minulle on tullut ajatus, että haluaisin kokeilla jotain, sitä on kuunneltu. Olemme muun muassa kokeilleet, maistuuko joku tietty resepti kaloille paremmin tai kasvaako kala jollain ruoalla paremmin.

Kala aina ollut Kustavin kantava elinkeino

Kustavissa on perinteisesti harjoitettu useita erilaisia elinkeinoja: kalastusta, maanviljelyä ja talonpoikaispurjehdusta eli paikalliset ovat kuljettaneet saaristossa laivoillaan erilaisia lasteja.

– Täältä on myyty haukia ja halkoja Tukholmaan asti, Suominen mainitsee.

Kalanviljely alkoi 70-luvulla.

– Huippuvuodet olivat 80–90-lukujen taitteessa, jolloin vähän joka lahdessa ja niemennotkossa oli kirjolohikassi. Nykyään tuotantomäärä on lähes sama, mutta tekijöitä on aika paljon vähemmän.

Suominen muistelee, että aikaisemmin kalankasvatus oli silkkaa käsityötä.

– Verkot laitettiin veteen ja vedettiin veneeseen ylös käsin. Kalat haavittiin käsin haavilla mennen tullen altaaseen ja altaasta pois. Ruokinta hoidettiin heittämällä kaloille rehupellettejä. Yleinen väline siihen oli Orthexin oranssi äyskäri, ja oikein tehokasta ruokintaa oli se, jos käytössä oli alumiininen lumilapio. Olkapäät olivat kovilla, Suominen naurahtaa.

Kehittyvä ala ja monipuolinen ammatti

Nykyisin alalle tullaan hyvin erilaisista taustoista, ja monipuolisen ammatin oppii tekemällä. Työ vaatii edelleen hyvää fyysistä kuntoa, vaikka koneet ja tekniikka ovat helpottaneet paljon.

– Ala on muuttunut siitäkin, kun itse aloitin. Omasta mielestäni olen edelleenkin ihan nuori, mutta silti olen jo ehtinyt nähnyt alan teknistymistä. Esimerkiksi ruokinta tapahtuu nykyisin pääsääntöisesti automaateilla.

Automaateista huolimatta Lännenpuolen Lohessa tehdään joka päivä myös käsiruokintakierros altaille. Kierroksella tarkkaillaan kalojen vointia, kasvua ja ruokahalua sekä sitä, että rehu saadaan hyödynnettyä mahdollisimman hyvin. Ruokinnasta ja ruokintatekniikasta on nykyään paljon tietoa, ja ruokintataulukot ja muut apuvälineet ovat todella tarkkoja.

– Enää ei mennä mutumeiningillä, vaan tiedolla. Mutta ihmissilmää ja kokemusta ei korvaa mikään: pitää nähdä, miten kala käyttäytyy ja ymmärtää, miten elävän eläimen kanssa toimitaan. Kalan hyvinvointi heijastuu tuotantoketjussa kaikkeen – se pitää ihmisten ehdottomasti sisäistää.

Kalankasvatukseen kannattaa Suomessa panostaa

Suominen näkee kirjolohen kasvattamisen tulevaisuuden näkymät valoisana: kysyntä ei tule ainakaan laskemaan.

– Ihmiset tarvitsevat proteiinia ruokavalioonsa, ja kasvatettu kirjolohi on hyvä ja terveellinen vaihtoehto. Lisäksi sen hiilijalanjälki on niin pieni, etteivät edes kaikki kasvipohjaiset proteiinit pääse lähellekään sitä. Kotimaiseen tuotantoon on syytä panostaa ja turvata sen toimintaedellytykset, varsinkin nykyisessä epävakaassa maailmantilanteessa.